Pentueen isäksi valitsin Vilin. Vili on todellinen ”nallukka”, joka rakastaa ihmisiä ja etenkin lasten kanssa se tulee hyvin toimeen. Vili on vilkas ja hyvin leikkisä luonteeltaan sekä pitää peuhaamisesta ja temppujen opettelemisesta (tietenkin makupaloja täytyy olla saatavilla..). Vilillä ei ole allergioita tai iho-ongelmia. Vilille on tehty viralliset silmäpeilaus-ja polvitutkimukset, joiden mukaan sillä on terveet silmät, eikä sillä ole myöskään periytyviä silmäsairauksia. Polvet ovat 0/0 (terveet).

FEE KÄVI ULTRASSA 15.2.2012

Pentuja olisi luvassa neljä, jos tiineys ja synnytys sujuvat hyvin. Pentujen odotetaan syntyvän 10.3.2012

PENNUT SYNTYIVÄT 9.3.2012!

Perjantai aamuna 9.3.2012 perheeseemme syntyi kolme valkoista westie-vauvaa. Lieneekö minun kasvattajan urallani kolmonen epäonnen luku, sillä jälleen kolmantena syntynyt pentu oli se, jonka oli määrä menehtyä.

Ensimmäisenä syntyi tyttö 203 g, toisena todella potra poika 272 g. Synnytys sujui ensikertalaiselta Feeltä hienosti, eikä eläinlääkärin apuun tarvinnut turvautua. Hieman sai urosta auttaa varovasti vetämällä syntymään, muutoin Fee selviytyi ”hommasta” itse. Jämäköitä pentuja ovat molemmat. Fee yllätti minut positiivisesti, sillä vähän uskalsin ennakkoon epäillä, kuinkahan meidän hienohelman äidinvaistojen kanssa mahtaa olla;  hyvin se kuitenkin pentunsa hoitaa ja kova kiire on aina ulkoilureissujen jälkeen takaisin pentujen luo.

Ultran luotettavuudesta, tai pikemminkin epäluotettavuudesta pentujen lukumäärän arvioinnissa tuli jälleen hyvä todiste, sillä pentujahan ultran mukaan olisi pitänyt olla neljä tai enemmän. Toki tiineyden varmistamiseen se on hyvä apu.

Harmittaa oikein, ettei muutamalle todella mukavalta ja luotettavalta vaikuttaneelle perheelle ole nyt antaa heidän hartaasti toivomaansa pentua. Suunnitelmieni kanssa minun olisikin opeteltava olemaan ennen pentujen syntymää ja vielä senkin jälkeen nöyrällä mielellä, koskaan kun ei voi varmasti tietää, mitä tuleman pitää. Päätimme tällä kertaa pitää molemmat näistä pennuista ”perhepiirissä”: uros menee mieheni siskonpojan perheeseen ja nartun sijoitamme perheeseen, joka on meiltä jo pitkään pentua odottanut.

PENTUJEN NIMET: Pennut ovat saaneet jo kutsumanimet perheiltä, jonne ne ovat sitten luovutusikäisinä lähdössä. Luolapeikon Pyry on kutsumanimeltään ”Ässä”. Jos nimen esikuvana on ollut Ritari-Ässä, sanoisin, että tämän pienen Ässän kohdalla voidaan se ritarillisuus unohtaa, sen verran ronskit on otteet pikku-siskoa kohtaan aika ajoin. Onneksi tämä pikku-neiti on sisukasta laatua ja pitää hyvän huolen, jotta saa itsekin masunsa täyteen taistelussa parhaista ”maitoapajista”. Luolapeikon Liljan kutsumanimeksi on vahvistunut Cindy.

21.3.2012 alle kaksiviikkoisena Ässä alkoi jo raotella silmiään! Cindynkin silmäripset ovat jo vähän liikahdelleet, mutta aivan vielä se ei ole uskaltautunut kurkistelemaan suureen maailmaan. Korvatkin ovat jo molemmilla heiluneet siihen malliin, että arvelen jo jotain kuuloelämyksiäkin pentujen saaneen. Perjantaina 23.3 sisarukset täyttävätkin jo kaksiviikkoa, joten nyt alkaa pentulaatikossa pikku hiljaa jo tapahtumaan paljon mielenkiintoisia asioita.

30.3.2012 WESTIE-PERHE MUUTTI UUSIIN TILAVAMPIIN OLOIHIN. Pentuaitauksessa onkin enemmän tilaa leikkiä ja harjoitella kävelemistä. Molemmilla pennuilla ovat silmät jo täysin auki ja molemmat pysyvät hyvin jaloillaan. Olisikohan Cindy kuitenkin hiukan ketterämpi kevyemmän painonsa vuoksi. Murinaa kuuluu jo kummasti, kun sisarukset painivat keskenään, tai retuuttavat lelujaan. Ässä yrittää jo välillä haastaa äitiäänkin, mutta Fee ei vielä oikein innostu poikansa kanssa leikkimään. Kolme viikkoiset pennut ovat saaneet nyt jo myös ensimmäiset maistiaiset jauhelihaa. Hyvää on!

Westien pennut täyttivät 13.4.2012 perjantaina 5 viikkoa. Kaikenlaista uutta on jo pentujen elämään tullut. Jauhelihan ja pentukuivamuonan sekoitusta syödään jo kolmesti päivässä emon maidon lisäksi. Ulkoilut olemme myös aloittaneet. Kyllähän se kylmä lumi oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja tietysti sitä piti heti maistellakin. Rohkeita ovat nämä sisarukset ja kaikkeen uuteen tutustutaan hännät komeasti pystyssä!

Lauantaina 14.4.2012 pennut tutustuivat perheemme muihin aikuisiin koiriin. Borderterrierin pentumme Ruusu on sen verran raisu leikeissään, joten sitä en nyt vielä uskaltanut päästää westien pentuihin tutustumaan. Pennut olivat Fee-emon, Helmi-borderterrierin, Lahja-westien ja Martta-dogo argentinon muodostaman lauman  seurassa heti kuin kotonaan. Kaikkien kanssa tultiin hienosti juttuun. Näytti siltä, että Fee-emo oli ainoa, joka oli hieman rauhaton ja komensi muita koiria mielestäni aivan turhaan, sillä tunnelma oli kaikin puolin rauhallinen alku innostuksen mentyä ohi. Eiköhän Feekin ala pian luottamaan, että pennut kyllä pärjäävät, kunhan tutustumiskertoja tulee lisää.

PENTUETARKASTUKSESSA KÄVIMME 19.4.2012 pentujen ollessa päivää vaille kuusiviikkoisia. Hyvin olivat pentujen asiat kunnossa! Ässällä tuntuivat jo molemmat kiveksetkin, vaikka eivät vielä ole aivan laskeutuneet. Mitään huomautettavaa ei eläinlääkärillä kummastakaan sisaruksista ollut, päinvastoin kehui kovasti reippaita ja rohkeita pikku-terrierejä. Samalla reissulla laitettiin tietysti myös mikrosirut

Pennut ovat olleet MUUN KOIRALAUMAMME JOUKOSSA jo päivittäin. Tylsäksi se elämä pienessä pentuaitauksessa kävisikin, jos ei pääsisi aina välillä riehumaan muiden koirien kanssa. Siinäpä se samalla sosiaalistuminen tapahtuu kuin huomaamatta, eikä toivottavasti luovutusiän jälkeen olisi niin suuria ongelmia sopeutua uusiin ympäristöihin ja uusiin koiratuttavuuksiin. Myös borderterrierin pentumme Ruusu on nyt jo ollut mukana leikeissä. Varsinkin Ässän ja Ruusun kemiat tuntuvat sopivan todella hyvin yksiin. Toki Cindykin on ottanut Ruusun kanssa ”painiotteluita”, mutta jostain syystä Cindyn mielestä dogo argentinomme Martta on kaikkein mieluisin leikkikaveri, vaikka kokoero onkin valtaisa. Onneksi Martta on leppoisa ja turvallinen kaveri pienemmilleen, eikä sitä haittaa terrierimäiset ärhentelyt ja murinat, kun on niihin omasta pentuajastaan asti tottunut.

ÄSSÄN TOINEN KORVA NOUSI 20.4.2012 PYSTYYN. Hauskannäköinen viikari siitä tulikin! Cindyn korvat vielä ”lerpottavat”, vaikkeivat ne kyllä ole sen isommat kuin Ässälläkään. Toivottavasti molemmilla ovat korvat parin viikon kuluttua luovutuspäivänä tukevasti pystyssä, jottei tarvitse turvautua ”teippailuihin”.

29.4.2012: Enää noin viikon verran pennut ovat täällä meidän luonamme. Jonkinlaista surutyötä olen ilmeisesti tulevasta luopumisen hetkestä alkanut jo tekemään. Onneksi molemmat pennut menevät sellaisiin perheisiin, että voimme nähdä niitä usein jatkossakin. Mielenkiintoista nähdä, mitä niistä tulee! Vaikka kyllähän tämä pentujen kaitseminen joskus myös väsyttää: jatkuvaa siivoamista, syöttämistä ja varsinkin ulkona koko aikaista perässä juoksemista; kaikkialle ne uskaltautuvatkin ja vielä niin vikkelästi! Välillä oikein huokaisee, kun ajattelee, että ONNEKSI ne jo pian lähtevät. Ja heti perään tulee haikea mieli ja alkaa jo suunnitella uutta pentuetta…

4.5.2012: Fee-emo alkaa selvästikin olla jo hiukan väsynyt äitiyden haasteisiin, turkkikin on jo melko kurjassa kunnossa. Pennut sen sijaan nauttivat toistensa ja perheemme muiden koirien kanssa peuhaamisesta täysin siemauksin. Enää yksi päivä ja on hyvästien aika.

Ensimmäinen trimmi on sitten tehty! Tosin vain korvalehdistä nypin hapsukarvat pois. Korvat ovatkin todella hienosti pystyssä, eikä teippailuihin ollut mitään tarvetta. Korvien trimmaus sujui yllättävän helposti, kumpikaan sisaruksista ei ollut toimenpiteestä moksiskaan.

5.5.2012 pentujen luovutus. Lauantaina aamupäivällä lähti Cindy kohti uusia seikkailuja. Perheen kouluikäinen tytär oli selvästi aivan onnensa kukkuloilla saadessaan pienen valkoisen karvapallon syliinsä. Ässän vuoro oli sitten iltapäivällä suunnata pieni nenänsä kohti Kajaania. Ensimmäiset terveiset molempien uusilta perheiltä olivat, että matka oli sujunut hyvin ja uudessa ympäristössä olivat kumpainenkin heti kuin kotonaan. Helpottavaa kuulla, vaikka tokihan tiesin, että reippaita ja rohkeita nämä sisarukset ovat.

 

 

Feen pentupäiväkirjan sivut sulkeutuvat.