9.5.2017: Mimi on astutettu ja kyllä se on tiineeksi myös tullut. Pentusia odotellaan kesäkuun alkupuolella. Mimin näyttely- ja viralliset terveystulokset ovat OK. Muutoinkin se tietysti on terve ja iloinen westie-tyttö, jolla ei allergioita tai iho-ongelmia ole ilmennyt. Jos kaikki hyvin sujuu, kuten toivomme, pentue olisi Mimille toinen. Mimin tarkemmat tiedot löytyvät sen omalta sivulta Westiemme-sivulta.

Mimin pentueen isäksi valitsimme Aatun. Aatu on ihana nallekarhu, jolta ei kuitenkaan temperamenttiakaan puutu. Näyttelytulokset sillä ovat mukavat ja viralliset terveystulokset OK. Nyt jo 7-vuotiaalla Aatulla ei myöskään ole ilmennyt allergioita tai muitakaan terveysongelmia. Linkki Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään: Aatu

 

5.6.2017: Mimin pennut syntyivät 3.6.2017. Ilman jännitysnäytelmää ei tästä synnytyksestä selvitty. Ensimmäisen urospennun synnyttyä mallikkaasti odottelua seuraavan pennun syntymiseen tuntui vain tunti toisensa jälkeen jatkuvan. Oli tietystikin yö ja viikonloppu, niinkuin aina tuntuu olevan, kun ongelmia tulee. Lopulta mieheni lähti jo syntyneen pennun ja Mimin kanssa aamuyöllä lauttarantaan ja kohti eläinlääkärin apua. Minä soitin eläinlääkäripäivystykseen ja ilmoitin tilanteen. Mimi synnytti toisen pentunsa eläinlääkärin pöydälle lähes heti, kun se siihen oli tutkittavaksi nostettu. Onneksi päivystyksessä oli tuttu eläinlääkäri ja kaikki sujui hienosti, vaikka tämä urospentu oli suurin, mitä meille on koskaan syntynyt: 265g! Mimi oli kyllä ihan huippu, kun jaksoi tämänkin körilään ilman avustusta synnyttämään! Röntgenkuva vielä varmisti, ettei pentuja ole enempää. Pentujen väli oli lopulta yli 8 tuntia, mutta terhakoita ovat molemmat. Mimi siis hoitaa nyt todella tunnollisesti kahta urospentua pentukaukalossaan. Kuvassa 2 vrk:n ikäisiä.

15.6.2017: Veljekset kasvavat kohisten! Aamupunnituksessa painot olivat 578 g ja 760 g. Syntyessään suurempi veljeksistä on pitänyt etumatkansa, vaikka toisenkin velipojan paino on kohonnut enemmän kuin tarpeeksi. Pullukoita ja jämeriä westiepoikia molemmat, kuten kuvastakin näkyy! Parin päivän päästä lauantaina tulee 2 viikkoa täyteen ja silloin veljeksille olen suunnitellut rakentavani jo pentuaitauksen. Silmätkin avautuvat parin päivän aikana. Hilda-emo hoitaa poikiaan todella huolellisesti. (Kuvassa isompi veljeksistä pitää pienempäänsä tyynynä 🙂 )

17.6.2017: Tänään 2-viikkoiset pojat saivat uuden isomman tilan, missä oleskella. Pojista pienemmän silmät avautuivat eilen, ja tänään sitten heistä hieman suurempaakin sai aamulla tervehtiä silmiin katsoen. Päätin, että nyt olisi sopiva aika rakennella pentuaitaus, jotta veljekset saavat harjoitusta liikkumisessa. Se onkin tarpeen, sillä ovathan nämä kullanmurut melkoisia pullukoita. Mimillä maitoa riittää! Veljekset ottivat uuden ympäristönsä todella rennosti, joka varmaan kuvastakin välittyy. Pennut saivat tänään myöskin Canex-matokuurin, jonka yleensäkin 2-viikkoisille taaperoille ensimmäisen kerran tarjoilen varmuuden varoiksi. Mimi-emoa tuntuivat kyllä nämä uudet asiat hieman hermostuttavan, mutta pian se varmasti tottuu sekin uuteen tilanteeseen. (Kuvassa suurempi venyttelee taka-alalla ja pienempi köllöttelee edessä)

28.6.2017: Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt aikaa, joten paljon on veljesten elämään tullut uusia tapahtumia. Kiinteän ruuan syömisen harjoittelu aloitettiin viime lauantaina, kun pojat täyttivät 3 viikkoa. Raaka jauheliha oli ensimmäinen herkku, jonka pikku ahmatit söivät vauhdilla. Seuraavaksi jauhelihan ja kananmunan keltuaisen sekoituksella jatkettiin; hyvin maistui! Gefiluspiimä on nyt muutamana päivänä ollut jauhelihan kera lautasella kuten juuri äsken. Lautanen kyllä nuoltiin puhtaaksi 🙂 Kaksi kertaa päivässä toistaiseksi tarjoilen kiinteää ruokaa ja lopusta huolehtii Mimi-emon maitobaari. Veljekset osaavat jo murista, jos jokin asia ei miellytä ja pikku haukahduksiakin on jo kuulunut.

3.7.2017: Tänään nyt jo 4-viikkoiset veljekset tutustuivat olohuoneeseemme. Olihan se molemmista melko jännittävää, mutta keittiössä ja eteisessäkin uskalsivat molemmat käydä heti ensimmäisellä kerralla tutkimusretkellä. Kiinteää ruokaakin aloitettiin tänään syömään jo kolme kertaa. Pennuille soveltuva kuivamuona on ruokaan tietysti jo lisätty. Hyvinhän se kiinteä ruoka jo molemmille kelpaa. Tottakai silti Mimi-emo vielä pentusiaan imettää.

5.7.2017: Veljekset ovat olleet mielestäni hieman vaisuja leikeissään; uni ja ruoka ovat kyllä maittaneet. Piti keksiä jotain ihan uutta. Viereisessä huoneessamme asustelee 4 vrk vanhemmat siskokset, joten päätin, että nyt on sopiva aika tutustumiselle. Vein pojat tyttöjen aitaukseen ja johan virtaa alkoi löytyä! Mittaa otettiin kovasti, kumpi se on se kovempi kundi 🙂 Pojat on poikia! Näiden veljesten viralliset nimet ovat Luolapeikon Ruis (kutsumanimi Topi) ja Luolapeikon Kaura (kutsumanimi Onni). Nimiteemana siis viljat, jotka ovat meille suomalaisille tärkeitä: ruisleipä ja kaurapuuro ovat varmasti tuttuja jokaiselle. Siskosten aitauksessa oli muutakin jännää: vesikuppi, josta molemmat kävivät lipaisemassa.

10.7.2017: Olipa hauska ja jännittävä päivä! Aurinko paistoi täydeltä terältään ja lämmintäkin oli enemmän kuin tarpeeksi; siispä ulkoilemaan. Joka kerta viedessäni pennut ensimmäistä kertaa ulos, ihmettelen kuinka reippaita ja uteliaita ne ovat. Niin tälläkin kertaa. Kaikki oli uutta ja mielenkiintoista. Ruohoa piti vähän maistellakin. Hännät heiluen 5-viikkoiset veljekset viipottivat heinikossa, puolukkavarvikossa, mättäillä ja muualla pihaympäristössämme.

18.7.2017: Eilen käytiin veljesten kanssa pentutarkastuksessa. Pojilla on kaikki hyvin! Niin Topi kuin Onnikin muuttivat molemmat pari päivää sitten samaan aitaukseen viereiseen huoneeseen, jossa muutaman päivän vanhemmat siskokset ovat asuneet. Hyvin on yhteiselo mennyt! Tänään veljekset jäivät kuitenkin kahden, sillä siskokset lähtivät jo uusiin koteihinsa. Veljesten vuoro onkin sitten ensi viikonloppuna suunnistaa myös jo uudempiin maisemiin.

22.7.2017: Onni muutti tänään omaan kotiin. Sain jo kuvankin pikku weijarista. Hyvin oli kotimatka mennyt ja vauhtia riittää niin paljon, ettei kuvaaja tahdo perässä pysyä! Onnea Onnin myötä perheelle. Pikkuinen taitaa olla jo kietonut emäntänsä pikkuisen tassunsa ympärille. Näinhän kyllä yleensä aina käykin.

 

22.7.2017: Topi jäi vielä pariksi päiväksi iloksemme. Onneksi sitä ei pahemmin tunnu ikävä vaivaavan, vaikka velipoika tänään suunnistikin jo uuteen kotiinsa. Topi on ihana persoona, josta löytyy kaksi puolta: hieman surusilmäinen filosofi, joka mietiskelee asioita sekä hurja wauhti-weikko, joka antaa leluille kyytiä.

Mimin pentupäiväkirjan sivut sulkeutuvat!