Fee on astutettu 9.6.2013. Pentue on Feelle jo toinen. Feelle on tehty viralliset terveystutkimukset. Myös näyttelytuloksia Feellä on. Esim. Limingassa 1.9.2012 tuomarina Jurate Butkiene: ”2,5 years old. well sized. Feminine. Not the best expression of the head, because not the best grooming and too much rounded eyes. Powerfull underjaw. A little bit upright in shoulders and rear. Nice spring of ribcage. Excellent tailset and carriage. Sound bones. Well balanced movement. Well tempered. Lovely presented.” AVO ERI / AVK-3
Pentueen isä on nuori uros Boris. Sille on tehty jo viralliset terveystarkastukset. Boris on käynyt myös useissa näyttelyissä. Esim. Kemi 9.6.2013 tuomarina norjalainen Leif Ragnar: ”Excellent type and size. Excellent head and pigmentation. Correct mouth. Excellent expression. Excellent neck, angulation, chest and topline. Correct tail. Super coat of the year and age. Bit long nails. Moves very well. Very nice temperament.” JUN ERI/JUK-1/SA/PU-2/VASERT
8.8.2013 Feen pennut syntyivät. Olihan se melkoinen kokemus niin Feelle kuin minulle itsellenikin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut! Synnytys käynnistyi kyllä niin kuin kuuluukin, mutta Fee uupui avautumisvaiheen aikana niin kovin, ettei jaksanut synnyttää omin avuin pentuja maailmaan. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja vauhdilla klo: 20 lauttaan, aikaa oli vain 13 minuuttia lautan lähtöön, joten varmaan lähes lennettiin, koska ehdittiin viime tipassa. Mieheni oli soittanut lautan miehistölle, että odottaisivat meitä niin pitkään kuin mahdollista. Suuri kiitos Hailuodon lautalle, koska siellä ymmärrettiin hätätilanteen vakavuus! Ensimmäinen pentu syntyi käytännössä eläinklinikan tiskillä, kun olimme kirjautumassa sisälle. Ilmeisesti auton tärinä oli antanut sen verran ”potkua”, että yksi pennuista syntyi luonnollisesti. Loput jouduttiin kuitenkin auttamaan maailmaan sektiolla. Pentuja syntyi kaikkiaan neljä, joista 2 poikaa ja 2 tyttöä. Takaisin Hailuotoon tulo oli lähes samanlainen jännitysnäytelmä kuin lähtökin. Aikaa viimeisen lautan lähtöön jäi vain 20 min ja jälleen soitto lautalle, jotta odottaisivat meitä. Tiukalle meni, mutta ehdittiin! Jälleen kiitos lauttamiehistölle joustamisesta aikataulujen suhteen! Olisihan se ollut kurjaa, jollei oltaisi vastasyntyneiden pentujen ja leikkauksen jäljiltä tokkuraisen emokoiran kanssa kotiin päästy… Tässä sen huomaa, kuinka haasteellista tämä saaressa asuminen toisinaan on. Onneksi nyt on kaikki hyvin: Fee hoitaa pentujaan huolellisesti ja vaikuttaa toipuneen hyvin. Pentujen painot nousevat tasaisesti ja kaikki vaikuttavat elinvoimaisilta.
13.8.2013: Pennut ovat jo melkein 5 vrk:n ikäisiä. Paino nousee hyvin ja murinaakin sekä kiukuttelua on alkanut pentulaatikossa kuulua. Fee-emo osaa kuitenkin suhtautua tyynesti. Ihmeen hyvin se rasittavasta synnytyksestään on toipunut. Tyttäreni sanoin:”Fee on aina kaunis!”
17.8.2013: Feen ihan oma emäntä, tyttäreni Aino, on jo valinnut pennuille rekisterinimet. Jokainen tuleva pennun omistaja tietenkin valitsee pennullensa haluamansa kutsumanimen. Tyttäreni on todella innokas käsityöharrastaja ja siksipä pentujen nimiteema on tällä kertaa ”lanka-aiheinen”. Ainoana ehtona minulla oli, että ”lankojen” täytyy olla luonnosta peräisin, siis ei mitään ”Poly-Esteriä”… Minun mielestäni nimet ovatkin pienen sulattelun jälkeen todella ihanat: tytöt ovat Luolapeikon Pellava ja Luolapeikon Silkki, pojat taas Luolapeikon Juutti ja Luolapeikon Bambu. Jokainen pentumme on siis nimetty, mutta vielä ei aivan varmaa ole kuka mihinkin perheeseen lähtee. Pennut ovat todella pullukoita palleroita. Toistaiseksi ne vain syövät ja nukkuvat. Emo-Fee valvoo tarkasti pentulaatikon vieressä, onko jollain pennuista nälkä tai jokin muu hätä. Enää se ei viitsi nukkua koko aikaa pentulaatikossa, sillä pennut ovat tyytyväisiä ja vikinää kuuluu harvoin.
27.8.2013: Pennut ovat kasvaneet kovasti. Silmät avautuivat tarkalleen 2-viikkoisina. Yhä nämä ”pienet porsaat” haluavat vain nukkua ja tietenkin syödä, joten pentuaitaukseen siirtyminen ei ainakaan vielä ole lisännyt aktiviteettia liikunnan suhteen. Pieniähän ne toki vielä ovatkin ja saavat kasvaa emon hellässä hoidossa. Eiköhän kohta ala jo leikitkin sujumaan.
31.08.2013: Pennut ovat alkaneet jo leikkiä ja painia keskenään. Otimme tyttäreni Ainon kanssa jokaisesta pennusta kuvan, jotta perheet, jonne pennut ovat lähdössä näkevät, kuinka kauniita kaikki pennut ovat! Pianhan niitä saa tulla jo katsomaankin.
Hauska näitä veijareita on seurailla, kun ne innostuvat touhuamaan! Silti pääsääntöisesti uni vielä kovasti maittaa, niin kuin kuuluukin
5.9.2013: Pennut ovat jo 4-viikkoisia. Lisäruuan antamista näille ”pulleroille” olen hieman pidätellyt, sillä emonmaito selvästikin on hyvin riittänyt. Ja sehän se parasta ruokaa pennuille onkin! No, nyt törmäsin ensimmäisen kerran kuitenkin uuteen ongelmaan: Feen toisen takimmaisen nisän ympärille oli tiukasti kiertynyt ”karvavyyhti”. Olen joka päivä mielestäni hyvin tarkastanut Feen nisät ja Feen kunnon muutoinkin. No, nyt ei auttanut muu kuin yrittää poistaa ongelma, ei ihan niin helppoa kuin luulisi…karvat olivat tehneet syvän painauman ja niiden poistaminen oli todella vaikeaa. Ehdin jo varata eläinklinikalle ajan, ennen kuin sain pinsettien ja pienten saksien avulla karvakiertymän irroitettua. Edelleen olin huolissani ja soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka onnekseni olikin tuttu eläinlääkäri Matti Heikkinen. Hänen ohjeensa oli, että ei antibiootikuuria niin kauan kuin nisä ei vaikuta tulehtuneelta ja Feen lämpö on normaali. Vain Septidin-suihketta saa suihkauttaa 2-3 x päivässä. Nyt kaikki vaikuttaa olevan hyvin, Fee imettää, eikä arista ”ongelma-nisäänsä” lainkaan. Tietenkin lääkekuuri laitetaan päälle, jos tilanne niin vaatii. Pentujen immuunijärjestelmä menee antibiooteista helposti sekaisin, joten emolle ei turhia kuureja kannata syöttää.
Pentujen lisäruokintaan tuli sittenkin nyt vauhtia, sillä pelkäsin niiden joutuvan luopumaan kuitenkin liian pian emonmaidosta. Ensiksi maistui jauhelihapullat kädestä ja sitten yllätyksekseni kananmunankeltuainen ja jauheliha suoraan lautaselta! Ihan kuin olisivat jo tällaista herkkua odotelleetkin…Ihanan elinvoimasia pentusia! Tietenkin Fee-emon maito on se tärkein ruoka vielä ainakin 2-viikkoa, jos mahdollista. Lisäruokaa tarjoilen toistaiseksi vain kolmesti päivässä.
13.9.2013: Pennut ovat 5-viikkoisia. Paljon on jo pentujen elämään tullut uusia asioita: pennut ovat tutustuneet kotimme muihin tiloihin emon opastuksella, kiinteä ruoka (raaka jauheliha, pentukuivamuona, Gefiluspiimä -sekoitus) maistuu loistavasti lautaselta pennuille emonmaidon ohella. Fee-emo leikittää pentujaan, eikä tunnu enää ottavan paineita perheemme muista koirista. Pennuista ensimmäisenä Bambu kiipesi ulos pentuaitauksesta…Muitakin ulkomaailma kiinnostaa jo siinä määrin, että ulos on nyt lähdettävä! Viikonlopun aikana on siis luvassa kuvia pennuista pihapiiriimme tutustumassa!
14.9.2013: Pentuviikarit ekakertaa ulkona. Ei ihan uskoisi kuvien perusteella, että ensimmäistä kertaa ollaan ”liikenteessä”…
Järjestys kuvissa on: Silkki, Bambu, Juutti ja Pellava. Minun mielestäni todella kauniita pentuja jokainen!
Pennuille on jo sijoitusnarttuamme lukuun ottamatta perheet valinneet kutsumanimet. L.Juutti on ”Manu”, toinen narttupennuistamme on ”Helmi”, L.Bambu on saanut kutsumanimensä ”Väinö” J. Karjalaisen hauskan kappaleen mukaan ( jos haluat kuunnella kappaleen, klikkaa linkkiä: Missä on se Väinö). Nimi kyllä sopii tälle kuvassa olevalle weijarille!
Pentutarkastuksessa kävimme 20.9.2013 eläinlääkäri Matti Heikkisellä, joka on meille tuttu vuosien varrelta monen koira-ongelmamme ratkaisijana, häneen luotamme todella. Pentumme saivat kukin oman pentutarkastuslomakkeensa, jossa kaikki oleelliset pennun hyvinvointiin vaikuttavat asiat käytiin tarkoin läpi. Mahtavaa, että pennuilla asiat ovat hyvin! Etenkin pentupurennat saivat kiitosta: leuat ovat leveät ja hampaat ovat oikeassa asennossa kaikilla. L.Juutilla molemmat kivekset olivat jo tunnettavissa, L.Bambulla ainakin jo toinen. Olen NIIN ylpeä jälleen kasvattamistani pennuista ja toivon niille kaikkea hyvää jatkossakin!
27.9.2013: Pennut ovat jo yli 7-viikkoisia, joten muutto omiin koteihin onkin jo aloitettu. Ensimmäisenä lähti Luolapeikon Juutti,”Manu”. Hyvin on ensimmäinen yö sujunut uudessa rakastavassa perheessä. Terveisiä tuli heti Manun perheeltä, kun uuteen kotiin oli jo hieman ehditty tutustua. Manun perheeseen kuuluvat isän ja äidin lisäksi todella mukavat pojat, jotka hienosti tietävät, kuinka koiranpentua tulee hellästi käsitellä! Seuraavana oli vuorossa sijoituskoiramme Luolapeikon Silkki, ”Hertta”, joka lähti Tornioon saakka…kuitenkin tarkasti harkittuun kivaan perheeseen! Molempia pentuja tulemme varmasti näkemään myöskin jatkossa. (kuvassa L.Silkki, ”Hertta”)
3.10.2013: Eilen lähti Väinö ja tänään Helmi. Pentuaitaus näytti kyllä liiankin tyhjältä, kun sen kokosin ja siivosin pentujen jäljiltä. Mahtavaa on, että jokainen pentu sai upean ja ansaitsemansa hienon perheen jälleen kerran! Helmistä (L. Pellavasta) otin useammankin kuvan uuden isäntänsä kanssa, koska se muutti Tampereelle saakka. Toivon sille ja uudelle perheelleen kaikkea hyvää! Helmin perheen äidillä oli aivan ihana westie-laukku, josta myös otin kuvan Joulupukille…ehkä samanlainen myös tänne Hailuotoon?
Feen pentupäiväkirjan sivut sulkeutuvat!