25.9.2023: Hymy (Sunachates Angel’s Smile) on astutettu n. kuukausi sitten. Kovasti ovat merkit viitanneet, että pentusia olisi tulollaan. Nyt uskallan olla tästä asiasta jo ihan varma. Hymy on ollut koko ajan iloinen oma itsensä, paitsi että uni on maittanut enemmän, ruoka huonommin ja kaikenlainen paijailu vähintään tuplaten enempi kuin normaalisti. Ruoka on nyt jälleen alkanut onneksi maistua paremmin, vaikka melkoisesti saa aina miettiäkin, mitä kuppiin kannattaa tarjolle laittaa. Toivottavasti myös Hymyn lopputiineys sujuisi hyvin.
Hymyn pentueen isäksi halusimme oman kasvattimme Iivon (Luolapeikon Hip Hop). Iivollahan onkin nyt jo oikein mukavat näyttelytulokset. Lisäksi Iivo on oiva MEJÄ-westie, joka jäljestää VOI-luokassa. Tämän mainion sulhon Keravalta Hailuotoon hakeminen olikin nyt tälle syksyä tärkeä projekti, joka vaikuttaisi tässä vaiheessa onnistuneen odotetusti. Välimatka oli kyllä pitkä, mutta harvemmin nämä sopivimmat isäehdokkaat ihan naapurissa asuvatkaan.
Hymy ja Iivo ovat molemmat terveitä rotunsa edustajia. Myös molempien virallisten silmä- ja polvitarkastusten tulokset ovat Westiekerhon suositusten mukaiset.
Linkki yhdistelmäsukutauluun: HYMY&IIVO
23.10.2023: Hymyn pennut syntyivät 20.10.2023. Synnytys käynnistyi jo edellisenä iltana, mutta pennut syntyivät kasvattajaystävällisesti vasta seuraavan päivän aikana. Melko useinhan nämä synnytykset kyllä tapahtuvat yöllä, muttei tällä kertaa. Hymy suoriutui urakastaan todella hienosti ja vain 5 tuntia meni sillä aikaa saada neljä pentuaan maailmaan. Hyvin tasaisia olivat nämä isohkot pentuset painoiltaan pienimmän heistä painaessa 195g ja suurimman 202g, joten vain 7g oli heillä kokoeroa. Kolme narttupentua ja yksi urospentu nauttivat nyt Hymyn hellästä hoivasta ja emon maito maistuu jokaiselle. Kuvassa pentuset ovat tänään jo 3 vrk ikäisiä. Alimmaisena Neiti Keltainen on sisarustensa tyynynä. Toiset alkaen vasemmalta Neiti Valkoinen, Neiti Punainen ja Herra Sininen. Kynsilakkatipat auttavat tunnistamisessa.
27.10.2023: Pennut ovat tänään 1 viikon ikäisiä. Kovasti he ovatkin kasvaneet ja noin 350g painoa jo jokaisella. Pienet ovat pentusien painoerot yhäkin. Pigmenttiä on tullut mukavasti nenuihin, huuliin sekä anturoihin. Ryömintävaihde on pennuilla tietystikin vielä päällä, mutta näppärästi ne sitenkin eteenpäin pääsevät. Hymy emo ei enää vietä aikaansa ihan koko ajan pentujensa kanssa pentukaukalossa, sillä pennut viihtyvät hetkittäin tyytyväisinä jo keskenään ja masut maidosta pulleina. Tarkkaavaisesti Hymy tosin kuuntelee pentujen ääntelyitä ja puuttuu tilanteeseen, jos tarvetta siihen tuntuu olevan. Kuvissa vasemmalla poju ja oikealla sisaret (Neiti Punainen, Neiti Valkoinen ja Neiti Keltainen)
8.11.2023: Pennuille kokosin noin viikko sitten pentuaitauksen, jossa on tilaa harjoitella liikkumista, leikkimistä jne. Paljon on tosiaankin ehtinyt tapahtua viime päivityksen jälkeen. Silmät ovat avautuneet jo kaikilla. Ryömiminen on nyt vaihtumassa kävelyyn, vaikka hieman huojuvaahan se vielä onkin. Pennut nukkuvat harvemmin enää ihan vierekkäin, sillä löytävät toisensa hyvin sitten, jos ikävä tulisi. Emon maito maistuu ja painot ovatkin tytöillä n. 650g ja pojalla 750g. Ihan vain siksi tänään nämä pienet pullukat punnitsin, jotta osasin antaa heille oikean määrän Canex-matolääketahnaa. Kynsien leikkaamista olemme harjoitelleet aina tarvittaessa, sillä pienet ”ongenkoukut” tahtovat takertua karva-alustoihin harmillisesti. Pennut osaavat jo murista, haukahdella ja välillä ihan ulvoakin sydäntä raastaen varsinkin, jos emo on viipynyt pois liian kauan. Kuvassa vasemmalla Neiti valkoinen, Herra sininen ja Neiti keltainen, oikealla Neiti punainen. Kuvaaminen on hieman haastavaa, sillä vauhtia pennuilla alkaa jo olla.
18.11.2023: Kiinteä ruoka maistuu pari kertaa päivässä lautaselta pentusille jo hyvin. Tietysti Hymy vielä imettää, mutta pikkuhiljaa täytyy opetella uusia makuja. Kuvassa lautasella on tarjolla jauhelihaa, piimää ja nappuloita. Pennut kasvavat nyt vauhdilla muutoinkin. Leikkiminen sekä painiminen on hauskaa touhua ja lelut ovat alkaneet kiinnostaa kovasti. Eilen pennut täyttivät jo 4 viikkoa, joten laajensin reviiriään viemällä heidät olohuoneeseemme. Jalat kyllä lipsuivat, mutta ei se tuntunut haittaavan menoa, reippaita olivat jokainen. Tänään laitoin lattialle räsymaton helpottamaan ”juoksuharjoituksia”. Tästä eteenpäin pennut saavat oleskella päivittäin kotimme muissakin tiloissa ja tottua samalla kodin ääniin. Kuvassa on tyttönen, en uskalla sanoa kuka, sillä kynsilakkamerkki ei tässä näy.
2.12.2023: Eilen pentuset täyttivät 6 viikkoa, joten suuntasimme Kamun eläinlääkäriklinikalle pentutarkastukseen. Eläinlääkäri/ortopedi Anna Mikkola oli meidän riiwiöitä vastassa. Anna tuumaili pentusia tutkiessaan, että kovasti rauhallisia ja kilttejä pentuja ovat. No, eipä hän ollut tietystikään nähnyt niitä olohuoneessamme riehumassa. Hyvin oli kaikilla kaikki asiat, uroksella jopa molemmat kivekset olivat jo ehtineet laskeutua. Automatkat menivät myös hyvin, sillä pennut vain nukkuivat, kunhan ensin ymmärsivät, ettei autoilu mitään vaarallista ole ollenkaan.
Tänään otimme jokaisesta ”passikuvan”. Vasemmalta ensin Luolapeikon Unelma (punainen tyttö) sekä Luolapeikon Haave (valkoinen tyttö). Punainen tyttö taitaa olla pentueesta eniten Hymyn luonteinen veikkaisin: leikkisä ja sylissä hyvin viihtyvä. Valkoinen tyttö on utelias touhottaja.
Vasemmalta ensin Luolapeikon Päiväuni (keltainen tyttö) sekä Luolapeikon Toive (poika). Keltainen tyttö jää meille omaksi. Tämä tyttönen on sellainen, jonka arvelen pärjäävän meillä isommassakin joukossa. Poika on näyttänyt olevansa uros, jonka ei tarvitse pullistella ollakseen uskottava.
Pentusien luonteet ovat jo kovasti alkaneet näkyä, tietystihän luonne vielä muokkautuu uusissa perheissään heidän saamiensa uusien ja ihanien kokemusten myötä. Nimiteeman pennuille keksin ”unelman” synonyymeista, sillä se tuntui sopivan tälle Hymyn ja Iivon rakkauspentueelle.
9.12.2023: Tänään lähtivät ”Nuppu” (Luolapeikon Haave) sekä ”Ove” (Luolapeikon Toive). Ihanat, huolehtivat uudet perheet heistä sai kumpainenkin. Jopas pentuaitaus kyllä heti tuntuikin hiljaisemmalta, kun puolet pentueesta lähti kohden uusia seikkailuja. Jottei nyt sisaruksille tulisi liian tylsää kahdestaan, päätin viedä heidät ulkoilemaan. Pakkasta oli 13 astetta, joten aika lyhyt oli tietysti pyrähdyksemme lumista maisemaa ihmettelemässä. Molemmat olisivat toki viihtyneet pidempäänkin, sillä lumi maistui niin jännältä ja kaikki tuoksutkin olivat todella mielenkiintoisia. Ehtivät varmasti myöhemmin tutustella lisää. Kuvassa on ”Hilla” (Luolapeikon Unelma), joka lähtee muutaman päivän perästä. Meidän oma ”Tiuku” (Luolapeikon Päiväuni) jää meille. Toivon kaikille Hyvää Matkaa! Ollaan kuulolla!
HYMYN PENTUPÄIVÄKIRJAN SIVUT SULKEUTUVAT !