Maija (Luolapeikon Metsätonttu) on astutettu ja pentusia odotellaan syys-/lokakuun vaihteessa 2017. Maijan tiedot löytyvät sen omalta sivultaan Westiemme-sivulta. Toivottavasti kaikki sujuu niin Maijan synnytyksen kuin pentusienkin osalta hyvin, sillä tiineeksi Maija on todellakin tullut. Maijan ja pentueen isän Boriksen virallisten terveystarkastusten tulokset ovat Westiekerhon JTO:n suositusten mukaiset. Tietystikin myös näyttelytulokset.

Pentueen isä on Boris (Izyumchik), oma uroksemme, jonka tiedot löytyvät sen omalta sivultaan Westiemme-sivulta. Nyt jo 5-vuotias uroksemme on terve westie-uros. Se on jättänyt temperamenttisia, hyväluonteisia ja terveitä jälkeläisiä aiemmissa pentueissaan. Ennen kaikkea sen karkea karva, joka westiellä kuuluu ollakin, on periytynyt sen pennuille.

27.9.2017 Maija synnytti kodissamme suloisen pienen uros-wesselin klo 02.00. Olisihan tuo jo ollut ihme, jollei jonkinlaista jännitystä tähänkin synnytykseen olisi mahtunut. Illalla työntöpolttojen alettua ne kestivät mielestäni hieman turhan pitkään. Niinpä suunnistimme klo 22.30 lauttaan ja kohden eläinlääkäripäivystystä. Eläinlääkäri tutki Maijan ja totesi, ettei mitään hätää näyttäisi olevan röntgenkuvienkaan perusteella. Varmuuden varoiksi hän kuitenkin pisti kalsiumia Maijan ihon alle ja antoi mukaamme kotiin viemisiksi pari oksitosiinipiikkiä (joita ei sitten tarvittukaan). Klo 00.30 lautalla pääsimme kotiin ja melkein heti kotiin saavuttuamme pieni urospentu näki päivänvalon, vaikka yöhän toki tuolloin olikin 🙂 Kuvassaan wesseli on 3 vrk:n ikäinen ja paino (syntymäpaino 177g) on jo 223g. Hän saa nyt emonsa, sekä tietysti myös minun, jakamattoman huomion ollessaan pentueen ainokainen. Alustavasti sen uusi osoite on myös jo varmistunut.

4.10.2017: Pikku-wesseli on tänään 1-viikkoinen tomera westie-uroksen alku! Aamupunnituksessa sillä oli painoa jo 326 g. Ryömintävaihde on vielä päällä, sillä melkoinen pullero hän on ja viihtyy hyvin emonsa nisällä 🙂 Tosin melkoista vauhtia pääsee ryömimälläkin ja kuvaaminen oli haasteellista. Pennun kasvun seuraamisen lisäksi Maija-emon kehittymistä hienoksi emokoiraksi on ollut minulle ihan ehdottomasti mahtavaa seurattavaa. Ensimmäiset vuorokaudet synnytyksestä se selvästikin oli vähän hukassa: ”Mitä ihmettä tuolle pienelle vinkujalle pitäisi tehdä?”. Maija stressasi alkuun myös muita westejämme, vaikka ne eri huoneessa ovatkin. Nyt ne saavat kyllä jo huutia, jos uskaltavat tulla pentuhuoneen portille. Maija tuntuu jo myös tietävän, milloin pojulla on oikeasti joku hätä ja reagoi vasta sitten. HIENO MAIJA !!!

13.10.2017: Tänään pikkuiselta 2-viikon ja 2-päivän ikäiseltä pennulta leikattiin kynnet ja sille myös annettiin ensimmäinen madotus canex-tahnalla. Muutakin jännittävää tapahtui: pikkuisen silmät avautuivat! Sitten tietysti heti kasattiin pentuaitaus. Maija-emo oli tarkkana, mitä ihmeitä pentuhuoneessa tapahtui. Mietin, mitä Maijan mielessä liikkui, olisiko se voinut muistaa, että oli itsekin ollut aikanaan samassa aitauksessa. Ilman jännittämistä se kyllä meni aitaukseen pentuaan hoitamaan. Pennun virallinen nimi on nyt myös päätetty. Suomi 100 -teeman mukainen: Luolapeikon Sisu. Olisiko sisu se, josta meidät suomalaiset tunnetaan 🙂 Luolapeikon Sisun kuvan taustallakin on Suomen lipun sinisen ja valkoisen värit.

20.10.2017: Luolapeikon Sisun mahdollinen oma perhe kävi tänään tutustumassa. Mukava perhe, jonka kivat pojat tekivät minuun kyllä vaikutuksen; osasivat molemmat käsitellä pientä 3-viikkoista pentua hellästi. Pikkuiselle pojulle annoin myöskin tänään ensimmäisen annoksen lisäruokaa: sikanautajauhelihaa. Kyllä maistui! Olen vähän viivästyttänyt lisäruuan antamista, sillä melkoinen pullukkahan tämä pentunen on, eikä lisäruualla ole ollut kiirettä. Yllätyin iloisesti, että jauheliha siis maistuu, kuten kuvastakin taitaa näkyä. Toistaiseksi ei pentuaitauksessa ole ollut leluja, sillä Maija-emo on leikittänyt pentuaan hienosti. Kärsivällisesti se on sietänyt pentunsa roikkumista karvoissaan. Melkoinen käskyttäjä tästä pojusta taitaa olla tulossa, sillä kova ulvominen väristysten kera seuraa, jollei emo ole tarvittaessa saatavilla.

25.10.2017: Maijan pentunen on tänään 4-viikkoinen. Päivän kunniaksi käytiin jo olohuoneeseemme tutustumassa, jossa olikin monta jännittävää asiaa, jotka kiinnostivat kovasti pientä seikkailijaa. Muutama lelu on ollut myöskin jo pentuaitauksessa kokeeksi. Hyvin poju viihtyy uusien lelujensa parissa. Tapporavistuksia ovat saaneet mokomat! Kiinteää ruokaa olemme harjoitelleet syömään lautaseltakin. Toistaiseksi ruokavalioon kuuluu vasta sikanautajauheliha Gefilus-piimän kera. Hyvin maistuu Maija-emon maidon lisäksi kiinteäruoka kaksi kertaa päivässä! Ehkä huomenna lisään jo muutaman kuivamuona-nappulan liotettuna lisäruuan joukkoon.Tyytyväinen pentu tämä poika on: nukkuu ja syö pääasiassa toistaiseksi. Mutta melkoinen villikko hän kyllä on hereillä ollessaan!

1.11.2017: Wesseli on tänään jo 5-viikkoinen reipas westie-pentu. Kävimme eka kertaa ulkoilemassa ja tutustumassa ihmeelliseen lumiseen maailmaan. Pakkastakin oli -7 astetta, mutta pakko oli postikorttimaisen kauniissa säässä käydä pyrähtämässä. Eipä sieltä olisi poju tahtonut pois lainkaan, niin oli jännittäviä asioita nuuskuteltavana. Itku tuli vasta sitten, kun piti mennä takaisin tylsään pentuaitaukseen. Eipä auttanut minulla ulkoilun jälkeen muu, kuin ottaa se leikkimään olohuoneeseen ja purkamaan loputkin energiat. Sitten sentään jo unikin maittoi! Ulkoilut on nyt sitten aloitettu.

10.11.2017: Luolapeikon Sisu, ”Toma” joksi tämän pikkuisen wesselin uusi perhe on sen kutsumanimeksi päättänyt, kävi tänään pentutarkastuksessa. Hienosti olivat asiat! Kuvassa Toma on lauttamatkalla kohti eläinklinikkaa. Ei se oikein tykännyt koko matkaa matkustaa laukussa, johon sen pistin suojaan matkojen ajaksi. Rapsutella täytyi tietysti välillä, mutta muutoin matka sujui hyvin. Vain viikko ja Toman matka suuntaa kohden ihan uusia maisemia!

18.11.2017: Tänään oli sitten se päivä, jolloin ”Toma” lähti aamupäivällä kohti uutta kotiaan Keuruulle. Ansaitsemansa rakastavan kodin tämä willikko sai! Melko haikeana kokosin pentuaitauksen ja siivosin pentuhuoneen. Rakas tästä pikkuisesta ehti ainokaisena Maijan pentuna tulla. Arvelen, että uudessa kodissaan Toman perhe hyvin pärjää, eikä siitä tule perheensä pomottajaa, vaikka niitä elkeitä siinä oli täällä jo kovastikin näkyvissä. Toki terrierillä temperamenttia pitääkin olla! Rajoja ja rakkautta tämän tapauksen kanssa tarvitaan. Kuva tulikin kotimatkalta, joka oli sujunut hyvin rennosti 🙂

MAIJAN PENTUPÄIVÄKIRJAN SIVUT SULKEUTUVAT !