Hilda astutettiin 19.12.2012. Pentujen odotettu syntymäajankohta on Helmikuun puolivälin jälkeen. Hildalle on tehty viralliset terveystutkimukset: polvet 1/0 ja silmät terveet (ei periytyviä silmäsairauksia).
Pentueen isä on Sisu (Augwys). Sisulle on tehty viralliset silmä-ja polvitarkastukset: polvet 0/0 ja silmät terveet (ei periytyviä silmäsairauksia). Sisulla on pentuluokan (7-9kk) näyttelytulos Kajaanista 15.8.2010, tuomarina Marjo Nygård. Arvostelu: ” Kovasti ”vaiheessa” oleva uros, jolla kuitenkin oikea malli. Hivenen pitkä kuono-osa, muuten hyvä pää. Hyvät korvat, oikea purenta. Sopivasti kulmautunut edestä. Hivenen lyhyt lantio, lanneosa voisi olla aavistuksen lyhyempi. Liikkuu hyvin, kun haluaa. Turkin laatu oikea, mutta selältä tänään pohjavillalla. Vauhdikas kaveri.” Tulos: PEK-1.
Lauantaina 26.1.2013 kävimme katsomassa Hildan vointia poikani luona. Kylläpä Hildan masu olikin jo kovasti pyöristynyt, ei tosiaan minkäänlaista epäilystä tullut mieleen, etteikö westie-vauvoja olisi tulollaan. Toivottavasti kaikki sujuu nyt hyvin, ja Hilda jaksaisi vielä kolme viikkoa. Jännittäviä aikoja tässä nyt eletään!
17.2.2013 Hildan neljä pentua syntyivät. Hilda suoriutui synnytyksestä hienosti, eikä eläinlääkärin apua tarvittu. Pentujen kokoerot olivat melko suuret pienimmän painaessa vain 106 g ja suurimman 188g. Ensimmäisenä syntyi pienin uros, myös toinen oli uros ja viimeisinä syntyivät kaksi narttu-pentua. Tietenkin olin huolissani eniten pienimmän selviytymisestä, mutta hyvin se on saanut elämänlangasta otteen ja painaa tänään viikon ja yhden päivän ikäisenä 232 g! Ihana persoona, joka on hyvin tyytyväinen oloonsa kellistellen selällään ”maitohuumassa” venytellen pikkuisia raajojaan.
Yksi on kuitenkin joukosta poissa: pienempi nartuista uupui matkalla vain 6 vrk:n ikäisenä. Olin ollut kovin huolissani sen vähäisestä,
painonnoususta ja otin myös jo eläinlääkäriinkin yhteyttä mahdollisen antibioottihoidon aloittamiseksi. Sitä ei kuitenkaan suositeltu, sillä pentuni oli niin kovin nuori ja antibioottihoito sotkisi immuunijärjestelmän lopullisesti. Onneksi pieni pentu ei näyttänyt kärsineen millään tavoin, se vain nukkui pois. Muut kolme
pentua kasvavat hyvin, painoerot ovat edelleen melkoiset, mutta tasaantunevat pikku hiljaa. Suurin narttu-pentu painaa nyt jo 446 g ja suurempi uros-pentu 311 g pienemmän kiriessä 232 g:llaan perässä.
10.3.2013 Hildan pennut 3 viikkoa. Pentujen silmät avautuivat 2 viikkoisina ja muutoinkin kehitystä on tapahtunut jo kovasti. Pienin on leikkisin ja yrittää kovasti innostaa sisaruksiaan leikkiin mukaan tassuilla huitomalla ja ”puremalla” tassuista. Kaikki kolme pysyvät jo hyvin jaloillaan ja kävely onnistuu mukavasti, tosin tietenkin ajoittain sattuu vielä pyllähdyksiäkin. Madotukset on Canex-tahnalla jo aloitettu ja ensi viikolla aloitellaan jauhelihan ja kananmunankeltuaisen sekoitusta.
Pennuille on jo viralliset nimet keksitty: chili-teemalla mennään. Narttu-pennusta tulee Luolapeikon Aji Valentine, joka on vahvavartinen chililajike; sopii hyvin meidän jo
lähes kilon painoiselle tytöntyllerölle. Pentumme muuttaa tyttäremme kotiin Feen kaveriksi ja on saanut kutsumanimekseen Mimi. Tyttäreni on päättänyt kasvattaa siitä täydellisen prinsessan. Saadaanpa nähdä, mitä se käytännössä merkitsee…
Pojista suurempi ( aamupunnituksessa 698 g ) saa nimekseen Luolapeikon Habanero. Kovasti villinoloinen se jokin aika sitten vielä oli, mutta
nyttemmin makoilee todella tyytyväisenä masu maitoa pullollaan. Poika suunnistanee aikanaan Kortesjärvelle innostuneelle ja aktiiviselle nuorelle naiselle kaveriksi. Kutsumanimi taitaa olla vielä hakusessa, tai sitä ei vielä ole haluttu paljastaa.
Pienin, muttei vähäisin painoi tänään jo 565 g! Näin sisukkaalle kaverille valitsin nimeksi Luolapeikon Naga Morich. Tämä
chili-lajike on hitaasti kehittyvä, mutta se on luokiteltu maailman tulisimmaksi ja siksi ajattelin, että kyllä tämä veijari tarvitsee todella vahvan nimen ja se sopii muutoinkin tälle wesselille; se alimmillaan painoi todella vain 98 grammaa! Ihanaa, että se edelleen on joukossamme. Sitä en vielä ole luvannut kenellekään, ennen kuin eläinlääkäri on sen perusteellisesti tutkinut, että kaikki on niin hyvin kuin nyt näyttää.
16.3.2013: Luolapeikon Habaneron kutsumanimeksi varmistui ”Rico”. Hieno nimi tälle kauniille pojalle, josta kovasti toivomme tulevalle emännälleen Marille reipasta harrastuskaveria agilityyn, tokoon ja näyttelyihin! Mari on päättänyt myöskin oppia westiensä trimmauksen, josta tietenkin olen todella iloinen.
Hildan pesueen emo on vähän liiankin tuottoisa maidon suhteen, kiinteä ruoka maistuu pennuille hieman sitkaasti. Onneksi kuitenkin vielä on aikaa harjoitella ja tänään ruokaa syötiin jo lautaseltakin.
Sain ihastuttavan kuvan Marin ja hänen ystävänsä käynnin jälkeen s-postin välityksellä. Kuvasta välittyy hienosti se tunnelataus, minkä Ricon ihan ”livenä” näkeminen Marissa sai aikaan. En sitä kyllä ollut lainkaan uskaltanut edes epäillä; kyllä tämä pikkuinen saisi kenen tahansa pään pyörälle! ”Rakkautta ensisilmäyksellä”. (kuvan Marista ja Ricosta on ottanut Marin ystävä).
28.3.2013: Hildan pennut ovat jo tutustuneet kotimme tiloihin, mukavampaa on leikkiä, kun tilaa riittää. Kovasti eivät uudet asiat tätä porukkaa ole säikäyttäneet. 5-viikon ikäisenä käytiin tietysti jo ulkoilemassakin. Se toki oli jännittävää! Kovin kauan aikaa eivät pienet tassut lumihangella tarenneet tassutella, mutta kokemushan se oli sekin ja ulkoilua lisätään pikku hiljaa. Pienin Naga Morich oli varmasti kaikkein rohkein ja uskalsi pistää pienen nenänsä syvälle lumihankeen, täytyihän siihen kummallisuuteen tutustua perinpohjin! Muutkin kyllä olivat kovasti kiinnostuneita aivan uudesta ympäristöstä ja ennen kaikkea lämpötilasta…
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita lähes 7-viikkoisilla pennuillamme on jo alkanut melkoisesti ilmetä: kovasti varsinkin Rico ja Mimi ovat ottaneet mittaa toisistaan. Myös Naga Morich on osoittanut, ettei sitä ”jyrätä” , vaikka se selvästi onkin rauhaa rakastavampi kuin sisaruksensa. Naga Morich ilmaisee erittäin selkeästi, ettei sitä saa kiusata, mutta ei ala sitten riitoihin, jos ”viesti” menee perille. Ihana persoona! Melkoisen tulista sakkia tämä ”chili-joukkio” on kuitenkin kokonaisuudessaan.
Pentutarkastuksessa kävimme Oulun Eläinklinikalla 6.4.2013. Tutkimus oli tarkka ja tulokset onneksi loistavat! Yleiskunto: Normaali, Iho ja karvapeite: Normaalit, Silmät: Normaalit, Korvat: Normaalit, Kurkku ja nenä: Normaalit, Limakalvot ja imusolmukkeet: Normaalit, Hampaat ja purenta: Normaalit, Lihaksisto: Normaali, Luusto: Normaali, Verenkierto ja sydän: Normaalit, Ruoansulatuselimistö: Normaali, Suku-ja virtsaelimet: Normaalit, Anaalit: Normaalit, Neurologinen tila: Normaali. Molemmilla uroksilla olivat jo molemmat kivekset laskeutuneet! Lisätietoja kohtaan tuli ainoastaan Luolapeikon Naga Morich:lle maininta häntämutkasta, joka tietenkin onkin ollut jo tiedossa. Eläinlääkärimme mukaan häntämutka ei tule millään tavoin haittaamaan pennun elämää jatkossa. Luonnollisesti se ei ole näyttely-/jalostuskoira, mutta muuta harrastustoimintaa pieni virhe ei haittaa. Ihanaa, että pennut voivat myös eläinlääkärin tutkimuksen mukaan hienosti! Pentujen omat perheet saavat tietenkin alkuperäisen tutkimuslomakkeen mukaansa pentuaan hakiessaan.
Luolapeikon Naga Morich on saanut ihanan perheen Jyväskylästä, jonne se muuttaa kahden viikon kuluttua. Olen niin kovin iloinen, että Koukku, joksi sen uusi emäntä on sen nimennyt, löysi juuri tämän perheen! Kyllä Koukku ansaitsi vain parasta ja tässä perheessä sitä varmasti tullaan rakastamaan. Perheessä onkin jo cairnterrieri-neiti Nekku, joten westie sopii hyvin joukkoon mukaan. Mahtava juttu!
7.4.2013: Pennut eivät tunnu enää millään mahtuvan pentuaitaukseen, sillä ne ovat jo niin kovasti kiinnostuneet ulkomaailmasta. Minkäänlaista pelkoa ei ole ollut tutustua kodin normaaliin äänimaailmaan ja aikuiset koiramme kiinnostaisivat myös kovasti. En ole kuitenkaan laskenut pentuja muiden kuin Lahjan seuraan, sillä se on turvallinen ”täti” opastamaan pentuja. Boris ja Ruusu ovat liian raisuja oman nuoren ikänsä vuoksi, enkä uskalla altistaa pentuja niiden leikeille. Hyvin sujui ensitapaaminen Nellin pentueen kanssa, oltiin heti kuin vanhoja tuttuja!
9.4.2013: Kaunis aurinkoinen sää houkutteli jälleen ottamaan kuvia pentujen ulkoilusta. Kyllä vaan pennut ovat kovastikin rohkaistuneet tutkimaan myös lumista ja kylmää ympäristöä. Rico yritti kaivautua pihametsässämme sijaitsevaan luolaan, ihan selvästi riistaviettiäkin löytyisi tästä metsästäjästä. Koukku oli hyvinkin jo kuin kotonaan männynoksien joukossa, häntä heilui samaa tahtia, kuin tämä pieni villikkokin tutkiessaan kaikkea mahdollista eteen osuvaa. Mimi oli hiukan varovaisempi, mutta tutki myöskin metsän tuoksuja kiinnostuneen uteliaasti.
Otimme Hildan pennuista myöskin ”pöytäkuvat”, sillä pennuthan lähtevätkin pian jo uusiin koteihinsa. Huomasin kyllä, että chili-joukkoa tämä porukka on, sillä kuvien ottaminen oli melkoista hulinaa. Onneksi edes yksi julkaisukelpoinen kuva jokaisesta saatiin. Varsinkin Koukku oli jälleen haasteellinen melkoisen vikurointinsa vuoksi ( varmaan äidiltä perittyä… ). Rico osasi ottaa hienosti näyttelyasennon, tosin aika monen kuvanoton jossain välissä… Mimi saa kyllä myös kovastikin vielä harjoitella pöydällä olemista, niin kovasti se vielä jännitti. Pennut ovat jo rekisteröity Suomen Kennelliitossa.
Hildan pennuista Rico (Luolapeikon Habanero), joka poseeraa kuvassa lähtövalmiina 12.4.2013 ja Mimi (Luolapeikon Aji Valentine) ovat jo kotiutuneet uusiin perheisiinsä. Mimi jäikin omistukseeni ja se muutti tyttäreni perheeseen Feen kaveriksi. Luolapeikon Naga Morich ”Koukku” muuttaa piakkoin Jyväskylään.
Hildan pentupäiväkirjan sivut sulkeutuvat.