26.8.2022: Hymy (Sunachates Angel’s Smile) on astutettu. Astutus onnistui hyvin, joten pentusia voidaan odotella syyskuun lopulla. Hymyn masukin on jo hieman kasvanut. Toivottavasti kaikki sujuisi Hymyllä hyvin pentusia odottaessaan. Ruuan kanssa se on nirsoillut, kuten usein mamma-koirat tiettyyn aikaan tiineyttä tekevät. Kanafile on sentään herkkua! Hymy on todella herttainen westie-mamma, jonka viralliset terveystarkastukset täyttävät tietysti Westiekerhon suositukset.
Hymyn pentusien isäksi valitsimme oman uroksemme Amigon (Alborada Amigo) Amigon viralliset silmä- ja polvitarkastukset sekä näyttelytulokset täyttävät Westiekerhon suositukset.
Yhdistelmäsukutaulu: Hymy&Amigo
21.9.2022: Hymyn pentuset syntyivät 18.9.2022 iltayöllä. Ensimmäisenä syntyi pojista pienempi, joka vaikutti kaikin puolin sisukkaalta tapaukselta: emon maitobaarille se osasi suunnistaa lähes heti syntymänsä jälkeen. Toisena syntyi tyttö ja kolmantena melkoisen iso poika. Tätä viimeistä pentuaan Hymy kyllä joutui työstämään kovasti, ennenkuin sekin oli lopulta syntynyt. Hymy on ihana emo, joka hoitaa pentusiaan huolella. Pentujen painot ovat nousseet hyvin, sillä maitoa Hymyllä tulee runsaasti. Pentuset vaikuttavat elinvoimaisilta. Otin tänään kuvan wesseli-vauvoista, jotka ovat jo 3 vrk:n ikäisiä. Kuvassa takimmaisena pienempi pojista, oikealla pojista suurempi ja vasemmalla tyttönen.
26.9.2022: Kolmoset jo 1-viikon ikäisiä. Jokaisen pennun paino on tuplaantunut syntymäpainostaan. Kaikki heistä ovat tyytyväisiä ja pullukoita wesseli-vauveleita, joille maito maistuu! Pigmenttiäkin on tullut jo kovasti nenuihin, huulipieliin ja anturoihin. Hymy-emo ei ole enää jatkuvasti pentukaukalossa, sillä pentusensa näyttävät pysyvän hyvin lämpiminä yhdessä lyhyitä aikoja. Nämä kolmoset osaavat olla myöskin vaativia: kiukuttelua kuuluu, jos emo viipyy liian kauan pois omaa aikaansa viettämässä. Kuvassa on vasemmalla pienempi uros-pentu, keskellä tyttönen ja oikealla suurempi urospentu. Kuvakulma hieman hämää kokoeroja.
3.10.2022: Kokosin pentuaitauksen viikonloppuna. Ja tänään sitten saivat nämä 2-vko ja 1-pv ikäiset wesseli-vauvat tutustella ihan itsekseen ilman Hymy-emon opastusta tähän jo suurempaan tilaan. Pentusilla eivät vielä silmät ole avautuneet, mutta nenut toimivat ja nuuskuttavat innokkaasti uusia tuoksuja. Uteliasta joukkoa tuntuvat olevan, sillä vaikka lelut, jotka olin aitaukseen tarjolle laittanut, eivät tätä kolmikkoa saaneetkaan vielä leikkimään, tutkia niitä sentään jo täytyi. Tyttönen, kuvassa takana, kiinnostui betonituesta, joka auttaa aitausta pysymään paikoillaan. Pojista suurempi on kuvassa vasemmalla. Hänelle laitoin merkin kynsilakalla, koska pentuset alkavat olla jo aikalailla saman näköisiä. Kuvassa oikealla on pojista pienempi. Tänään leikkasin pentusilta myös ensimmäisen kerran kynnet, aika hyvin sekin sujui. Pennuilla on yhä ryömintävaihde päällä, mutta mukavastihan nuo näyttävät pääsevän sinne minnekä haluavat. Hymyn päästin lopulta myös aitaukseen ja imetys sujuikin hyvin myös siellä.
10.10.2022: Pennut ovat nyt 3-viikkoisia. Silmät ovat avautuneet tietysti jo jokaisella. Pienempi pojista liikkuu melkoisen ketterästi jalkojensa varassa. Pojista suurempi sekä tyttönen tarvitsevat vielä hieman harjoitusta. Ensimmäinen matokuurikin on annettu Canex-tahnalla pari päivää sitten. Tänään oli sitten se ”suuri päivä”, jolloin pentuset saivat tutustua lisäruuaksi tarjottuun jauhelihaan. Kädestä syötettynä se maistuikin todella hyvin! Laitoin loput herkusta tarjolle pienelle lautaselle, mutta ihan vielä pienet wesselit eivät osanneet lautaselta syödä. Kuvassa edessä pikku-poju, vasemmalla pojista suurempi ja takana tyttö.
12.10.2022: Pentujen nimiteeman olenkin jo valinnut. Meillä Hailuodossa on kuulemani mukaan tavallista runsaammin eri perhoslajeja. Olen näitä perhosia yrittänyt bongailla ja opiskella tänä kesänä. Kauniit sinisiipiset perhoset ovat valloittaneet minut. Siispä pentujen kuvat ja nimet ovat vasemmalta alkaen: Luolapeikon Pikkusinisiipi (pienempi poika), Luolapeikon Hohtosinisiipi (pojista suurempi) ja Luolapeikon Hopeasinisiipi (tyttönen).
21.10.2022: Paljon on reilun viikon aikana jälleen pentusien elämään uusia asioita mahtunut! Lisäruokaa olen alkanut tarjoamaan jo 2 x päivässä. Hyvin heille maistuu jauheliha, nappulat ja piimä lautaselta jokaiselle. Pentuaitauksesta kuuluu haukahteluita sekä murinoitakin. Painiottelut ovat päivittäistä nähtävää. Ihan mahdottomasti he kyllä kehittyvät pienessä ajassa. Arvelin, että nyt pentuset ovat jo valmiita uusiin juttuihin, joten veinkin tämän kolmikon tänään tutustumaan olohuoneeseemme. Aluksihan jokaista jännitti tietysti, mutta pian uusi ympäristö, liukas lattia taikka kodinkoneitten aiheuttama metelikään eivät enää häirinneet. Kuvassa on Luolapeikon Pikkusinisiipi.
24.10.2022: Tänään oli mukava puolipilvinen päivä ja hieman plussan puolella. Mainio keli siis mennä 5-viikkoisten pentujen kanssa ulkoilemaan! Pikkuiset nenut nuuskuttivat innokkaasti uusia mielenkiintoisia tuoksuja. Noin 5 minuuttia uskalsin vasta jokaisen näin ensimmäisellä kerralla antaa viettää aikaa ulkona, vaikka he olisivat varmasti halunneet olla pidempäänkin. Ei ihan niin helppoa ollut heistä ottaa kuvia, koska vauhtia jokaisella riitti. Kehittyvät tosi nopeasti. Kutsumanimet tiedänkin jo pennuille. Kuvissa vasemmalta Hilla (Luolapeikon Hopeasinisiipi), Carlos (Luolapeikon Hohtosinisiipi) ja Nino (Luolapeikon Pikkusinisiipi). Ihanat nimet pennuilla!
29.10.2022: Huomenna pentuset ovat jo 6 vko! Pennut syövät hyvin kiinteää ruokaa, eikä Hymy ole pariin päivään halunnut enää imettää, koska pennuilla ovat terävät naskalit jo suussa. Pentujen ruoka koostuu pentunappuloista ja piimästä sekä lisäksi vaihdellen eri lihoista. Keitetty kananmuna on herkkua, joten sitäkin he myös saavat kerran päivässä. Tänään oli riistapäivä. Illalla nappuloiden ja piimän lisäksi tarjolle laitoin keitettyä metsäjänistä. Hyvin maistui! Kuvassa takana vasemmalta Hilla ja Nino, edessä Carlos.
6.11.2022: Tämän viimeisen viikon aikana, jonka Hymyn pennut ovat vielä olleet ilonamme, on heille tapahtunut jälleen paljon uutta. Alkuviikosta kävimme Kamussa pentutarkastuksessa. Eka automatka sujuikin alun jännityksen jälkeen lähinnä nukkuessa. Tarkastuksessa olivat pennuilla asiat kunnossa. Eläinklinikan jännät ja oudot tuoksut olivat uusia, mutta todella rohkeasti he siellä käyttäytyivät jokainen! Olohuoneestamme ja keittiöstämme oli tullut tuttuja paikkoja, jossa pennut saivat tottua elämisen ääniin sekä kodinkoneidenkin meluun. Tänään oli sitten se päivä, jolloin pentuset jättivät meille jäähyväiset ja suunnistivat uusien perheidensä kera kohden uusia seikkailuja. Ja jälleen kerran pennut saivat ihanat kodit, jotka he tietysti ansaitsevatkin. Kuvassa on Nino (Luolapeikon Pikkusinisiipi) kotiin lähdössä.
HYMYN PENTUPÄIVÄKIRJAN SIVUT SULKEUTUVAT!